It's made up of facts, doesn't mean it's true

Mä oon nyt tosi ahdistunut. Päätin keittää kahvia kello kaks yöllä. Mua väsyttää ihan saatanasti. Alkoi ahdistamaan koska inspiroiduin just äsken jotenkin aivan järkyttävän paljon. En vaan yhtään tiedä että miten ja mistä tai edes että millä tavalla. Miten tällästä inspiraatiota lähdetään toteuttamaan häh? En ymmärrä. Ahistaa. Haluan jonkun järjen tähän päähän. Apua.

Eikä tätä asiaa tosiaan auta yhtään se että sänky vetää mua vastustamattomalla karismallaan puoleensa. Mun sängyssä makaa karisma. Vittu mikä sana.

Vittu miten paska kesä. En oo päässyt keräämään kukkia (en oo kyllä tehnyt niin minään muunakaan vuonna, joten en tiedä miksi tää nyt ahdistaa niin paljon) eikä kukaan oo heittänyt mua veteenkään. Ei tää jokakesäinen traditio voi näin vaan katketa. Mä haluan uimaan.

Oonko muuten ainoa joka makaa aina krapulassa jossain tajuttomuuden rajamailla niin jäätävässä "pakko päästä uimaan" -tilassa että sitä miettii ihan tosissaan keskellä talveakin että mihin ihmeeseen sitä voisi lähteä räpiköimään. Rupesin joskus yöllä katsomaan uimahallien aukioloaikoja. Ei paljoa onnistanut. Ehkä se on ihan hyvä vaan.

On tää kesä ollut ihan kivakin. Siis ihan kiva. Aika super kiva. Toisaalta. Tai en mä tiedä. Mua vituttaa tää kämppä. En yhtään tiedä että miten matot pitäisi asetella. Onks ihmisillä normaalisti vaan yks matto per huone? Mulla oli edellisessä kämpässä viistoista.

Ja siis nyt mä juon kahvia. Ja tekis mieli itkeä. En oo osannut itkeä pitkään aikaan. Oon ollut kai ihan onnellinen, mutta en mä kuitenkaan oo. Mä en oikeestaan tiedä että mitä mun pitäis tehdä. Pitäiskö mun vaan yrittää vielä kääntää vipua. Oon vuosien varrella oppinut sen että asioiden suhteen ei luovuteta, vaikka mä oonkin silti yks pahimmista luovuttajista. Saatan tosiaan olla myös ristiriitasempi ihminen kun ymmärränkään.

Mun pitäis oppia olemaan itsekkäämpi.

Siis tässä ei oo mitään järkeä.

Olin joskus aika pahasti sosiaalisesti vammanen. Nykyään oon niin sosiaalinen että oon alkanut jopa tuntemaan morkkista siitä. Mä en esimerkiks enää pysty pysäyttämään mun suuta ja se on vähän pelottavaa. Mutta toisaalta.. sen ansiosta mä oon tutustunut moniin ihmisiin paljon lähemmin vuoden aikana. Mä oon jopa menossa naimisiin jo aika monen kanssa. Ei se mitään, oon niitä perusnaisia. En kykene enää ajattelemaan muuta kun häitä ja vakaata elämää ja se on vissiin kuitenkin ihan okei. Oon kanssa huomannut etten oo kovinkaan ilonen yksin asuessa. Oon vähän kun koira vaikka mä vihaan koiria. Odotan innolla että joku tulee sisään ja sitten ku se tapahtuu niin onnella ei ole rajoja. Jos mä olisin koira niin olisin joku pieni ja karvanen. Sellanen mä oon ihmisenäkin................................ mutta siis ne häät. Mä haluan eniten omiini.

Mä muistan viime syksyn. Joku kuukausi eteenpäin niin tarkalleen vuosi sitten. Sillon mä olin niin onnellinen, että pystyn muistamaan sen hetken ehkä ikuisesti. Istuin puisen talon portailla auringonpaisteessa syksynlehtiä jalkojen alla ja kaivoin pyykkikassia. Sieltä tuli ekana käteen keittiöpyyhe, mitä muutakaan, olenhan kuitenkin nainen. Siinä pyhkeessä luki "a true love story never ends" ja musta tuntu tyhmältä. Siis tosi tyhmältä. Ihan järjettömän tyhmän onnelliselta. Mä haluan päästä siihen hetkeen takaisin. Mä haluan romanttisen lopun kaikelle koska no, naiset.

Nähdään varmaan taas ens kuussa. Tai emmätiedä. Se on kuitenkin jo aika pian.

Kivaa viikonloppua!

Look into my eyes, now you're getting sleepy. Are you hypnotized by secrets that you're keeping?

Kaipaan vähän noita maisemia. Tulispa lunta. // Suohauta.



Sain myös omat linnut. // Vietin kokonaisen viikon keinuen katosta. // Tää ei oo mikään kahden munan ja yhden banaanin protskupannari vaan käsi.



Oon tasan kerran sytyttänyt kynttilät vuoden sisään. Vaikka koko kesän valitin sitä että pääsis taas tekemään niin. // Shoppailin. // En tajuu tota naamaa. Tolla kuvalla pääsis samantien johonki suomen snooki realityyn. // Äiti teki lampun paperista, hihi.



Mun pojat. // Ja mun vessa. // Sain turpaani töissä. // Ja vielä pahemminkin.



Oli kesä.



Mun pojat taas. // Unelmien tv.



Do you?



Keep it real. // ... .

Meinasin sanoa että mun päänsisäinen instagram, mutta taitaakin olla vain todella hienosteltu versio siitä. Näistä kuvista puuttuu nimittäin energiajuoma ja salmiakkikossu.

Ps. Nämä kuvat on puolen vuoden ajalta. Mulla on ollut suurimman osan siitä ajasta liilat hiukset, näkyykö se? No ei kun kissoja. Ja mä kun oon vaan kahden kissan nainen.

WHEN GOD WAS A RABBIT

KANI NIMELTÄ JUMALA



Onko tämä nyt sitten se vuosisadan suloisin kirja? Vaikka se onkin hyvin murheellinen? Vaikka siinä tapahtuu asioita joita kenenkään ei kuuluisi kokea? Ja vaikka ne asiat ovat myös yksiä maailman kamalimpia? Johtuuko sen suloisuus (alun) lapsen viattomasta näkökulmasta kerrotusta tyylistä? Vai ihan vain pelkästä kirjan nimestä?




Myönnän sen, että jo pelkkä kirjan nimi sai minut klikkaamaan kirjan varaukseen. Myönnän myös sen, että minulla meni aikalailla ikuisuus kirjan avaamiseen. Se johtui siitä nimestä. Sekä siitä, että tämän kirjan kohdalla tiesin tulevani rakastamaan sitä. Ei voinut aloittaa, koska ei halunnut lopettaa. Siis katsokaa nyt tuota kantta!? Kuka jättäisi tämän muka hyllylle?

Vai mitä sanotte siitä, että kirja tarjoaa tarinaansa mm. koulukiusaamisen, pedofilian, perheväkivallan sekä kuolemankin osalta? Mutta ei niin että tekisi mieli paiskata se seinään ja lopettaa lukeminen koska elämässä tapahtuu niin paljon vääriä asioita? Kerronta on jotenkin raikas. Ei sillä, asiat ovat toki kamalia, eikä niitä soisi tapahtuvaksi kenellekkään, mutta tämä kirja sivuaa niitä aiheita kuitenkin ei ehkä niin traagisella -kaavalla. Tai en minä tiedä, surullinenhan se on. Surullinen ja surkea mutta kuitekin niin ihastuttava ja suloinen.

Kirjahan on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä pureudutaan päähenkilön, Ellyn, lapsuuteen, ja toisessa taas aikuisuuteen. Osat ovat hyvin erilaisia, jotenkin. Lapsuuden näkökulmasta kerrottu tarina on.. en minä tiedä, maagista. Sellaista että siinä voi tapahtua mitä vain. Niin kuin mielikuvitus, vaikka se ei kaikki olekkaan sitä. Toinen osa taas on enemmänkin realistista. Vakavampaa. Tunteisiin vetoavaa. Ja vaikka WTC-iskujen liittäminen tarinaan häiritsi, oli se ainoa asia, joka ehkä vähän ärsytti. Ei kuitenkaan paljoa. Sillä tämä kirja on puhdasta rakkautta.

Siis sanoinko jo... että kamalien asioiden tapahtumien sijasta kirjasta jää käteen enemmänkin se välittäminen, lämpö sekä rakkaus? Asiat, jotka jokaisen kuuluisi saada kokea. Erityisesti silloin, kun maailma näyttää mustalta, ja valon näkymisestä tunnelin päässä on ikuisuus. Silloin.



Luuletko, että kani voisi olla Jumala?

SMILING DOESN'T ALWAYS MEAN YOU'RE HAPPY. SOMETIMES, IT SIMPLY MEANS THAT YOU ARE A STRONG PERSON

Milloin aloit käyttämään korkkareita?
En tarkalleen ottaen muista. Veikkaisin että siinä ysiluokalla aloin venkslaamaan matalampien korkojen kanssa ja joskus 17-vuotiaana ostin ensimmäiset korkeat korkoni. Ne oli silloin sen 9cm. Kävelin pilvissä.

Voisitko joskus tehdä meikkauspostauksen+postauksen poikaystävästäsi?
Ensimmäistä voin harkita siinä tapauksessa, että ihmiset saisivat tietää mitä ainakaan ei kuulu tehdä. Voin yrittää!:) Ja poikaystävä ei varmaan ilahtuisi moisesta, buhuu. Ja surunaama.

Et ikinä kerro kavereistasi, onko sinulla yhtään?
Hah. Ei ole. Muutama. Ja ne ovatkin sitten niitä tosi hyviä ystäviä. Ihan kaverikavereita mulla ei kai niinkään ole. Pari kappaletta ehkäpä. En pahastu uusiin ihmisiin tutustumisesta, ottakaa yhteyttä!

Kauanko olet polttanut tupakkaa?
Sanon vain että liian kauan.


Pahin pelkosi?
Etanat. Hyi.
Varmaan se perus että jäisi kokonaan yksin. Ja kipua pelkään myös ihan hulluna, siis aivan sairaasti. Ja myös sitä, että jollekkin läheiselle tapahtuu jotain kamalaa. Tässä kohtaa pitää koputtaa puuta ainakin tunnin verran. Putkeen.


Niihin pelkoihin liittyen... en oo eläissäni pelännyt mitään niin paljoa kuin tuota naamaria (seinällä). Mun ehdottomasti pahin painajainen koskaan liittyy myös tuohon kyseiseen kapistukseen, jota ei luojan kiitos turusta muuton jälkeen enää näkynyt. 

Lapsuutesi ensimmäinen suuri idoli?
Hmm. Gladiaattorit? Olin kuulemma ainakin fani. Ensimmäinen tosin, jonka itse muistan, oli spice girls ja siitä paras Mel C.

Oot noin kaunis niin onko sulla ikinä ruma-olo?
ON. En oo ollenkaan varma omasta ulkonäöstä..

Paljon käytät rahaa vaatteisiin kuussa?
Öö... riippuu varmaan rahatilanteesta. Nollasta eurosta maksimissaan sataseen. Ja sekin sisältää silloin enimmäkseen varmaan alusvaatteita ja sukkiksia.

Mitä hiustuotteita käytät?
Aivan sairaasti kaikkea. Varsinkin silloin jos ei ole enää hiusväripaketista tullutta hoitoainetta jäljellä! Hopeashampoo, hopeahiusnaamio, paul mitchellin super skinny serum (poikaystävän, en tiedä mitä tekisin ilman tätä) ja lämpösuoja on ne vakiot. Välillä myös jotain toista kiiltoseerumia ja hopeasuihketta. Jos on hiuksiin jätettävää hoitoainetta niin sekin on plussaa! Ja pakko muuten mainita että pantenen hiusnaamio värjätyille hiuksille on ihan SUPER HYVÄÄ! Pitäisi ostaa uusi. Enkä siis kaikkea tunge kerralla hiuksiini (enpä), vaikka se testattu joskus onkin... Ja hiuslakkaa aivan sairaasti. Kuivashampootakin joskus. Hiuspuuteria harvoin. Oon tässä blondina olon aikan löytänyt hiustuotteiden hienouden..

Käytkö kampaajalla vai leikkaatko ite?
En käy koskaan kampaajalla. Se voisi olla tosin ihan fiksua varsinkin näiden lyhkästen hiusten kanssa! Leikkaan siis aina itse ja ekaa kertaa elämässäni olen kokenut sen suhteen ongelmia. Hah. Kerrostus oli vaan niin super helppoa, mutta nyt kun ei halua sitä niin elämä onkin sata kertaa vaikeampaa. Niiden saksien kanssa.

Mietitkö paljon sun asuja vai onks sulla vaan hyvä tyylitaju? 
Rehellisesti.. en yhtään. Päätän mielessäni sen haluanko pukea sukkahousut vai housut ja sen jälkeen tungetaan käsi kaappiin ja toivotaan parasta.. Mun asuissa pyörii ehkä tämän takia AINA ne täsmälleen samat vaatekappaleet. Näköjään sillä sokkopelilläkin onnistuu siis :).

Kuinka pitkä olet?
Sen jotain 160cm.

Mikä on paras tunne/fiilis?
Se kun huomaa että joku välittää ihan hirveästi. Rakkaus. 

Mitä kuuluu?
Väsynyttä tällä hetkellä! Pian voisi tehdä ruokaa ja ehkä kokeilla kuntopyörää. Vedin tosin jollain pilatesvideolla ruumiini ihan tappokuolleeksi. Hah. 

Kerro arjestasi?
Siinä ei ole tällä hetkellä oikeastaan mitään kerrottavaa. Perus rutiinikaavaa mennään. Herätään ja pestään hampaat. Juodaan kahvia. Haaveillaan. Haaveillaan. Ja haaveillaan. Etsitään asiaa joka poistaisi pahimman rutiinin!



Milloin ensimmäinen kunnon kamera? 
Ostin riparin jälkeen ensimmäisen järkkärini. Minkä ikäisiä silloin ollaan? Viisitoista?

Harrastukset?
No oman lärvin kuvaaminen. Pidän myös kirjoittamista harrastuksenani, kunhan se vain palaisi takaisin jäistä! Mun kirja kärsii. Ja tässä näin pikkuhiljaa ajattelin myös saada liikkumisen osaksi harrastuksiani. Oon jo vetänyt parit aloittelijankotipilatessessiot enkä oo ikinä ennen ollut yhtä paskana. Kuntopyörällä yhteen jaksoon polkeminen kymmenen minuuttia on tuskan ja työn takana. Kyllä se tästä lähtee!

Parasta elämässä? paskinta elämässä?
Parasta elämässä on ympärillä olevat ihmiset, onnellisuus ja mahdollisuudet, joihin pitäisi vain osata tarttua (listaa voisi varmaan jatkaa enemmänkin). Paskinta taas on mm. kaikki.. epäonnistuminen.

Mitä kieliä osaat?
Suomea. Englantia osaan lukea, mutta en kirjoittaa tai kuunnella. Ruotsi taas oli yksi parhaimmista numeroista koulussa - vaikka en osaa sitä sanaakaan. Ja mun lemppari.. SAKSA. Luin sitä melkein kolmetoista vuotta! Ekasta luokasta lähtien. Käteen ei jäänyt mitään! Pitkän mietinnän jälkeen osaan tasan tarkkaan sen minkä jokaikinen muukin: Ich liebe dich. That's it. Mulla saatto olla koulussa joku paha asennevamma kielien opiskeluun ja koska kiinnostus puuttui silloin, on siitä kärsittävä myöhemmin. Vituttaaaaaaa.

Missä bändissä sun poikaystävä soittaa?
Scene D' Chryme. 

Osaatko ite soittaa mitään?
Nokkahuilulla titanicin. Tosin sekin on nykyään ruosteessa. Pianolla taas menee jänis istui maassa ja pieni nokipoika! Hullut taidot.

Mikä on sun lempiväri?
Musta on parasta ja salmiakki. Myös violetti on ihana ja tummansininen. Vaaleanpunainen ja pinkki taas ovat aina söpöjä.

Entä lempibändi/artisti?
Öö. Joskus kolme vuotta sitten olisin vastannut että the knife ja ladytron. Sitä ennen mötley crüen ja jonkun hurmaavana punkkibändin, jonka nimeä en edes ekan kerran jälkeen muistaisi. Itseasiassa jossain vaiheessa vastaus olisi voinut olla myös edu kehäkettunen. Nyt sanon että Erin on ihana. Koska se on ainoa johon olen moneen vuoteen tutustunut. Suomipop ja iskelmä radiokanavista!

Millasista baareista tykkäät?
Sellasista hiljasista pubeista. Tai räkälöistä. Ihan sama. Kunhan se on paikka jossa pointtina on ihan vaan istua! 

Osaatko tanssia? Löytääkö sut tanssilattialta jos lähet ulos?
Joo. Mut löytää niin kaukaa tanssilattiaa kuin ikinä vain on mahdollista. 

Minkäväriset sun hiukset oikeesti on?
Jollain neljännellä luokalla ne oli vielä ns. maantienharmaat. Sen jälkeen (mitä viidennellä luokalla tapahtui? mitään muistikuvaa) ei ole näkynyt. Mun juurikasvu on kuitenkin ihan supertummaa! Tai sit se vaan sattuu näyttämään siltä.

Voitko tehä postauksen sun kämpästä? 
Sit ku Jumala päättää että tämä kämppä ansaitsee paremman lattian. Muovimatto on anaalista! Heti kun saan hankittua tänne mattoja ja hakattua taulut seinille niin lupaan tehdä!


Otin itsestäni kuvia itselaukaisimella jo vuonna ennen digikameroita. Voin kertoa että noita kuvia odottaessa jännitti että mitä sieltä filmiltä oikein paljastuu! Kuvausmeikit on edelleen ihan samaa luokkaa..

Tykkäätkö lukea? Mikä on sun lempikirja?
RAKASTAN. Bussissa istuminen on myös maailman parhainta kirjan kanssa. Lempikirjaa en tiedä, mutta Paulo Coelhon 11 minuuttia on ihana. Myöskin Kani nimeltä jumala vaikuttaa lempikirja ainekselta.

Mikä oli sun paras numero peruskoulun päättötodistuksessa? Entä lukion?
Taidehistoria ja kuvis olivat kummatkin kymppejä. Lukiossa taas uskonto, kuvis, psykologia ja ruotsi (ja muut numerot mahdollisesti vitosia..).

Suosikki vaatekappale? 
Apua. Ei tuu mieleen mitään ihan lempparia? Kaikki suosikit on kadonnut! Nahkahousut nyt kuitenkin näyttää aina hyvältä, joten ne!

Eikun mitä mä selitän. Äitini tekemät lammasyöhousut jotka sain joululahjaksi!!!!!!! Parempaa vaatetta EI OLE.

Suosikki kenkäpari?
Mukavin kenkäpari hajosi. Sanotaan sit vaikka että nuo mun kolmoset! Jotka on valitettavasti jäähyllä talven takia :(





Suosikki vaatemerkki, suunnittelija etc? :---D
Mä en tiedä mutta oon sulaa vahaa lindexin ja kappahlin lastenosastojen kanssa.. Kaikki vaatteet on mistä lie perus ketjuliikkeestä napattuja, joten ei oo kai mitään vaatemerkkiä ylitse muiden! Ehkä vielä jonain päivänä :). Suunnittelija ofc mun äitini Sanna Hopiavuori. Sit kun kasvan tästä minihameiästä niin pukeudun pelkästään äitini vaatteisiin!

Suosikki elokuva-genresi?
Psykologiset trillerit. Tai draama, se on aika laaja. Harry Potter (eiks se oo oma genrensä).

Koetko olevasi enemmän tunne- vai järki-ihminen?
Mä en tiedä. Haluaisin olla ehkä tunneihminen, mutta en kuitenkaan ole. 

Suosikki kirjailijasi?
Vastaan että Paulo Coelho. Sen takia että olen lukenut häneltä enemmänkin kuin yhden kirjan. Camilla Läckberg on myös kahlattu läpi, mutta ei ole suosikkisuosikki. En ole perehtynyt oikein kenenkään tuotantoon erityisesti, paitsi tietysti noiden kahden. Enkä rehellisesti edes muista mitä ja keneltä olen lukenut. Se on harmi.

Tykkäätkö laittaa ruokaa itse vai käydä mielummin ulkona syömässä?
En mä käy ikinä ulkona syömässä vaikka haluaisinkin. Paitsi hese on ainoa, plaah. Joten tykkään laittaa itse!

Opiskeletko jotain, mitä? 
En. Olen pikkuhiljaa tosin päässyt perille siitä, mitä edes haluan opiskella (kuvataidekasvatus). Vaikka se teologiakin kyllä vetäisi edelleenkin puoleensa. Ja paljon.

Miten pysyt noin hoikkana?
Syömällä sipsejä seitsemän kertaa viikossa. Mulla ei ole mitään salaisuutta, en oo nimittäin koskaan tehnyt sen eteen mitään. :/ Ja nyt se alkaa pikkuhiljaa kostautumaan! Nimim. painoa tullut lisää ekan kerran sitten yläasteen.

Mitkä on sun suurimmat tulevaisuuden haaveet atm?
LÄHItulevaisuuden haaveina muutamat ulkomaanmatkat, opiskelupaikka, kiva työ ja onnellinen elämä. Myös se että saa aikaseksi tehtyä niitä pieniäkin asioita joista vain haaveilee eikä ikinä tee, ja jotka ovat kuitenkin joka päivä toteutettavissa.

Juotko viiniä, jos juot nii mikä on parasta viiniä?
En voi sietää viiniä. Ehkä sit kun olen aikuinen!

Mikä on sun lempparipaikka teiä kämpässä?
Sänky on paras! Sohvalla mä tosin eniten aikaa täällä vietän.

Mikä vituttaa?
Elämättömyys.

Monetko kengät omistat?
34(+1) kappaletta niitä on!

Koska viimeks teit jotain ensimmäistä kertaa elämässäs?
Alotin pilateksen! Ehkä viikko sitten.

Mitä safkaa tekis juuri nyt mieli?
Ihan vaan maailman yksinkertasinta kanapastaa..

Jos saisit lemmikiks minkä tahansa maailmasta löytyvän elukan ni minkä haluisit?
Puput best! Hyppyjänis olis kiva!

Onko sulla kummallisia tapoja?
En mä tiedä. Onko mulla? Ei tuu mitään mieleen, vaikka varmasti niitäkin on! 

Millä sanoilla kuvailisit ittees?
Sanoisin että olen aika hiljainen, vähän turhankin otettu aina ja jokaisesta kohteliaisuudesta mitä kuulen sekä  perusiloinen. Olen myös aivan raivostuttavan ujo tutussa seurassa, mutta tuntemattomassa taas en. Ja se on hyvin hyvin hyvin omituista. Oon ihan kiva kuitenkin. Ehkä.



Mikä tekee sut onnelliseks?
Se että teen itse jonkun onnelliseksi. Kun kaikki menee hyvin.

Ootko onnellinen?
En niin onnellinen kuin voisin olla.

Jos olisit mies nii millane mies haluaisit olla?
Haluaisin olla Damon Salvatore. Hehehe.


Mikä/mitkä on erikoisimpia kohteliaisuuksia mitä oot saanu?
Mulla on oikeasti aivan kuolettavan huono muisti. En tiedä.


Mitä teette useimmiten sun poikaystävän kanssa?
Rehellisesti? Katotaan Harry Pottereita........................

Kuinka kauan ootte seurustellut?
Joskus kuukauden päästä kaksi vuotta.

Millasessa kämpässä asut/asutte?
Asutaan tälläsessä 55 nelion muovilattiamattohelvetissä! No ei. Kiva kämppä tää on! Tosi iso ja ehkä vähän haastava tosin tämä olkkari/keittiöosasto. Mutta kiva kun on tilava!

Mikä on sun lempikarkki?:-D
Salmiakki ja kaikki superkirpeä!

Entä jätski?
Minttu.

Tykkäätkö enemmän suolasesta vai makeasta?
Suolasesta ehdottomasti. En oo oikein makean ystävä.

Mitä kaikkea oot harrastanut?
Telinevoimistelua, yleisurheilua, kuvista ja diskotanssia. Ainakin.

Ootko luonnostaan noin hoikka (siis nopea aineenvaihduntainen tms.) vai katsotko paljon esim. syömisiäsi ja liikutko paljon?  
En oo eläissäni katsonut syömisiäni. Nyt on kuitenkin vihdoin auennut silmät sen suhteen, että sitä syömistä voisi tosiaan edes vähän miettiä. Tarkoitan että voisi siirtyä vähän siihen terveellisempään suuntaan. Luonnostaan olen tälläinen, mutta vannon etten kauaa jos vain jatkaisin sohvalla makaamista sipsipussi kainalossa.. liikkunutkaan en siis ole vuosiin ja se nyt on yksi pahimmista virheistä mitä voi tehdä. Tässä näin pikkuhiljaa yritellään herättää itseään henkiin!

Jee!

HAIR FREAKY, freaky hair

HIUSTEN HISTORIAA. Ja menneisyyden havinaa.

Tämä kuvatulva tässä näin on kilmoterien mittainen. Ajat autolla nopeammin pohjanmaalta satakuntaan kuin selaat nämä. Pointtina on mun hiusteni eri vaiheet. Kaljusta maantienharmaaksi, siitä punaiseksi ja porkkanaksi. Välillä mustilla raidoilla tai latvoilla. Kerran myös pinkillä tukalla blondien latvojen kanssa (dipdye jeheyi). Se tapahtui tosin joskus filmikameroiden aikaan. Todisteena on tasan yksi kuva, jota ei ainakaan minulla itselläni ole. Äidillä varmaankin. Jossain vaiheessa tupeerattiin myös hiukset pilalle ja tykättiin punaisesta shokkiväristä. Ja mustasta. Nythän tilanne on puhkipalanut blondi jonka väriä ei ilman peruukkia muuteta. Eikä itseasiassa tarvitsekkaan. 

Loogisessa järjestyksessä nämä eivät ole. Pitäkää kivaa mun naaman kanssa! 

2008-2009:

Mulla oli mustat hiukset kauan. Enkä koskaan tajunnut että kuinka saatanan pitkät ne oikeasti oli. En ole ikävöinyt hiusteni pituutta (tai väriä), olen ikävöinyt tuota megalomaanista pallokampausta jonka sain niillä aikaan. Kuinka paksut mun hiukset on ollut? Jäätävät.

Joskus ennen kesää 2009 hiukset muuttuivat ruskeiksi. Ja siitä ilmeisesti aika nopeasti myös takaisin mustiksi.
Ps. Tuo ensimmäinen kuva on kyllä joltakin ihan muulta vuodelta... veikkaisin vuotta 2007. Se eksyi.

2010:

Hiukset alkoivat lyhenemään. Ja olivat taas mustat.





Ja kevään tultua vaihtoivat jälleen väriään ruskeiksi. Se oli muutamien vuosien oravanpyörä. Käykö kaikille mustahiuksisille aina niin?





Jossain vaiheessa kesää tukka vain päätti vaalentua. Se oli vähän niin kuin päivässä blondiksi. Tavoite oli muistaakseni vaaleanruskea (joka ei kuitenkaan ollutkaan kiva). Ja koska meneillään oli muutenkin kaikenmoinen uudistuminen, niin tukka sai ottaa myös osansa siitä.







...Kunnes tuli lokakuu ja hiukset takaisin ruskeaksi (siis.. tummanharmaaksi jonka jälkeen vihreäksi.. ei oikein tarttunut enää väri)...



...Ja marraskuussa yhdellä värjäyksellä blondiksi. Hiukset kiittivät.



2011:

Tämä oli kaljuvuosi. En muista tajusinko sitä silloin, mutta nyt tuon vuoden kuvia selatessa todellakin tajuan. Onko joku muukin saanut tukkansa yhtä huonoon jamaan kuin minä? Enkä puhu nyt pelkästään purkkakunnosta. Silloin kun värjäsin ekan kerran blondiksi mun hiukset eivät kuivuneet lainkaan. Saatoin käydä illalla suihkussa ja mennä nukkumaan siitä parin tunnin päästä ja tadaa - aamulla puol tukkaa edelleen litimärkänä. Silloin ei kyllä ollut jeesuksesta tietoakaan. Tai mistään muustakaan armahduksesta.





















Syntymästä ala-asteelle (1991-2003 (jos osaan laskea oikein)):







2012 taas ei kiinnosta ketään. Se oli jo. Just äsken. Mun hiukset pysy yli vuoden samanlaisina. Oikee puoli lyhyt ja vasen pitkä (lainausmerkeissä) etc. Itseasiassa toinen puoli oli jo hurjan pitkä, kunnes pari viikkoa sitten vetäsin sen saksilla matalaksi. Harmittaa. Ehkä se puoli nyt kasvaa kuitenkin terveempänä takaisin omaan pituuteensa. Tack och kram. Taikka niin.

Ja ei, en unohtanut niitä parhaimpia vuosia, joten tähän loppuun muutama lisäpala purtavaksi.

Rakas yläaste (2005 ja sen ympäristö):








Ja pieni loppukevennys:

2005 vs. NYT!




Any difference?


(2012)

Moikka!