Kun pelto paloi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muoti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muoti. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, lokakuuta 24
keskiviikkona, lokakuuta 14
tiistaina, lokakuuta 13
BUT WHAT'S SO EASY IN THE EVENING, BY THE MORNING IS SUCH A DRAG
Olishan se ihan kiva että aamut näyttäisivät aina tältä. Sen sijaan että ainoa yhtäläisyys kuviin on tukka joka sojottaa pitkin seiniä.
It's a Sunday morning, and while many people are at church, a woman is sitting outside in her nightgown, eating a late breakfast and enjoying the morning
Mä oon muutaman kuukauden pyöritellyt mielessäni haavetta siitä, että kuinka siistiä olisi tajuta olevansa sunnuntaiaamuna kirkossa.
Veikkaan että päivästä tulisi aika voimaannuttava. Ei ehkä kapuaisikaan takaisin sängyn pohjalle ja havahtuisi siitä kello kymmenen illalla. Päivä menetettynä.
Tässä viikossa on näköjään taas kaksi maanantaita.
Kaksi uudelleenheräämistä. Menee viikko nopeammin. Adios.
sunnuntaina, lokakuuta 11
I could kiss you right now you beautiful moron
MORNING MOOD. Paitsi että herääminen tapahtui jo tunteja sitten. Sunnuntait on tunnelmaltaan kuitenkin parhaita! Aina silloin kun sitä ei kärsi 24 tuntia (3 vuorokautta) kestävässä krapulassa verhot kiinni peiton alla.
torstaina, lokakuuta 8
You have spent your entire life making sacrifices for me. Now it's my turn to do it for you
Hello again.
Mulla on ollut tässä pieniä ikuisuuden kestäviä projekteja. Ne on varmaan tuttuja ihan kaikille. Olen kuitenkin pian valmis yhden kanssa ja sen jälkeen... en mä tiiä, tulee talvi.
perjantaina, heinäkuuta 24
It's made up of facts, doesn't mean it's true
Mä oon nyt tosi ahdistunut. Päätin keittää kahvia kello kaks yöllä. Mua väsyttää ihan saatanasti. Alkoi ahdistamaan koska inspiroiduin just äsken jotenkin aivan järkyttävän paljon. En vaan yhtään tiedä että miten ja mistä tai edes että millä tavalla. Miten tällästä inspiraatiota lähdetään toteuttamaan häh? En ymmärrä. Ahistaa. Haluan jonkun järjen tähän päähän. Apua.
Eikä tätä asiaa tosiaan auta yhtään se että sänky vetää mua vastustamattomalla karismallaan puoleensa. Mun sängyssä makaa karisma. Vittu mikä sana.
Vittu miten paska kesä. En oo päässyt keräämään kukkia (en oo kyllä tehnyt niin minään muunakaan vuonna, joten en tiedä miksi tää nyt ahdistaa niin paljon) eikä kukaan oo heittänyt mua veteenkään. Ei tää jokakesäinen traditio voi näin vaan katketa. Mä haluan uimaan.
Oonko muuten ainoa joka makaa aina krapulassa jossain tajuttomuuden rajamailla niin jäätävässä "pakko päästä uimaan" -tilassa että sitä miettii ihan tosissaan keskellä talveakin että mihin ihmeeseen sitä voisi lähteä räpiköimään. Rupesin joskus yöllä katsomaan uimahallien aukioloaikoja. Ei paljoa onnistanut. Ehkä se on ihan hyvä vaan.
On tää kesä ollut ihan kivakin. Siis ihan kiva. Aika super kiva. Toisaalta. Tai en mä tiedä. Mua vituttaa tää kämppä. En yhtään tiedä että miten matot pitäisi asetella. Onks ihmisillä normaalisti vaan yks matto per huone? Mulla oli edellisessä kämpässä viistoista.
Ja siis nyt mä juon kahvia. Ja tekis mieli itkeä. En oo osannut itkeä pitkään aikaan. Oon ollut kai ihan onnellinen, mutta en mä kuitenkaan oo. Mä en oikeestaan tiedä että mitä mun pitäis tehdä. Pitäiskö mun vaan yrittää vielä kääntää vipua. Oon vuosien varrella oppinut sen että asioiden suhteen ei luovuteta, vaikka mä oonkin silti yks pahimmista luovuttajista. Saatan tosiaan olla myös ristiriitasempi ihminen kun ymmärränkään.
Mun pitäis oppia olemaan itsekkäämpi.
Siis tässä ei oo mitään järkeä.
Olin joskus aika pahasti sosiaalisesti vammanen. Nykyään oon niin sosiaalinen että oon alkanut jopa tuntemaan morkkista siitä. Mä en esimerkiks enää pysty pysäyttämään mun suuta ja se on vähän pelottavaa. Mutta toisaalta.. sen ansiosta mä oon tutustunut moniin ihmisiin paljon lähemmin vuoden aikana. Mä oon jopa menossa naimisiin jo aika monen kanssa. Ei se mitään, oon niitä perusnaisia. En kykene enää ajattelemaan muuta kun häitä ja vakaata elämää ja se on vissiin kuitenkin ihan okei. Oon kanssa huomannut etten oo kovinkaan ilonen yksin asuessa. Oon vähän kun koira vaikka mä vihaan koiria. Odotan innolla että joku tulee sisään ja sitten ku se tapahtuu niin onnella ei ole rajoja. Jos mä olisin koira niin olisin joku pieni ja karvanen. Sellanen mä oon ihmisenäkin................................ mutta siis ne häät. Mä haluan eniten omiini.
Mä muistan viime syksyn. Joku kuukausi eteenpäin niin tarkalleen vuosi sitten. Sillon mä olin niin onnellinen, että pystyn muistamaan sen hetken ehkä ikuisesti. Istuin puisen talon portailla auringonpaisteessa syksynlehtiä jalkojen alla ja kaivoin pyykkikassia. Sieltä tuli ekana käteen keittiöpyyhe, mitä muutakaan, olenhan kuitenkin nainen. Siinä pyhkeessä luki "a true love story never ends" ja musta tuntu tyhmältä. Siis tosi tyhmältä. Ihan järjettömän tyhmän onnelliselta. Mä haluan päästä siihen hetkeen takaisin. Mä haluan romanttisen lopun kaikelle koska no, naiset.
Nähdään varmaan taas ens kuussa. Tai emmätiedä. Se on kuitenkin jo aika pian.
Kivaa viikonloppua!
torstaina, kesäkuuta 11
sunnuntaina, toukokuuta 17
perjantaina, toukokuuta 15
torstaina, huhtikuuta 2
You're lucky you're adorable because your eternal optimism is super annoying
Mua ahdistaa yksi asia aivan suunnattoman paljon. Se alkoi kymmenen minuuttia sitten kun katsoin ikkunasta vastapäistä taloa. Muutin tähän kämppään noin vuosi sitten, ja siitä lähtien naapuritalossa on ollut ikkuna, jossa on aina valot päällä. Samoin telkkari, oli vuorokauden aika ihan mikä tahansa. Koskaan en ole ihmistä siellä nähnyt. Tv:stä tuijottavan metrin halkaisijalta olevan silmän kylläkin. Nyt siellä on yhtäkkiä vedetty verhot ikkunan eteen!? Kokonaisen vuoden jälkeen! Pitäiskö mun soittaa johonkin? Onkohan siellä kaikki ihan hyvin? Vai onko asiat vasta nyt hyvin? Kaipaan vastauksia. Mysteerien täyttämää pääsiäistä vain kaikille!
sunnuntaina, maaliskuuta 8
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)