[size=200]001 alku - you fucking love it [/size]
Oli helpottava olla piilossa.
Piilossa anteeksiannolta.
Sanalta, jota käytetään kuiskaten.
Teolta, joka tehdään tarkoittaen.
Anteeksianto on syntisten apu ja pelastus. Pelastus, jota ihmiset, joissa virtaa kylmän punainen kuolematon totuuden ja puhtauden veri, eivät tarvitse. Se tarkoittaa alkua, uutta vaihetta elämässä, niin, anteeksianto, helvetin pyhä tapahtuma.
Veri valui vuolaana alas kielekettä. Se leikitteli vaalealla iholla tehden pieniä polkuja, satutti ohutta pintaa, ja kuivui. Se tahtoi olla kuin sateen aiheuttama hetkellinen virtaus kapealla hiekkatiellä. Kuivua kun aurinko jälleen nousisi, kuivua sen aiheuttamasta lämmöstä. Se ei kuitenkaan voinut. Iho, jolla veri virtasi oli kylmempi kuin talvi, jäisempi kuin luistinrata, elämätön, kuolematon, tyhjää täynnä. Punainen vesi itki hiljaa, itki kunnes kuolema koitti ja se pyyhkäistiin märällä paperilla unohduksiin.
Hiukset peittivät puolet pojan kasvoista, pojan, jonka sormesta pulppusi ohutta verta valppaina kyynelvirtoina. Poika katseli veren leikkiä hymynkare huulillaan, ja kasteli taskustaan kaivamansa nenäliinan vesilätäkössä. Hän heilautti vettä tihkuvaa paperia sormensa päällä, ja veri katosi.
”Tom, mitä sinä teet?”
”Yritän keksiä loputtoman elämän.”
Tomin päässä jyskytti hiljaa, ja hän taisteli ajatuksiaan vastaan. Hän ei hyväksynyt elämäänsä, eikä sitä, miten se oli saanut alkunsa. Tom päätti aloittaa alusta. Aloittaa, ja syntyä uudelleen. Hän tahtoi saavuttaa jotain, mitä kukaan muu ei ollut koskaan saavuttanut. Jotain, mitä ihmiset pelkäisivät, jotain, mikä saisi kostonhymyn vääntymään pojan täydellisille huulille. Hän halusi kostaa isälleen, ja koko maailmalle kurjan olonsa. Poika tahtoi kostaa, ja tiesi, ettei kostoon liittyisi yhtäkään anteeksipyyntöä, ei yhtään vihaa peittävää tunnetta, eikä missään nimessä armoa. Tom haroi mustia kiiltäviä hiuksiaan, ja oli vihdoin tyytyväinen päänsä sisässä tapahtuvaan maratonjuoksuun. Hän käänsi selkänsä kirkkaana loistavalle vesilätäkölle, maahan tippuneille veripisaroille ja koko maailmalle.
Se oli alku.
Suloista.
And that's how the story ends. Kiitos 2007 että palautit mut takaisin maan pinnalle. Tästä lähtee uusi polku mun elämässä, vaikka se onkin vain uudelleenrakennettu kadotetusta. Kunhan joku nyt vaan hoitaa mun vanhan koneen sisältä kaiken olennaisen sitä varten, vinkvink.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti