It came to me in a dream. I was naked. You would have loved it

Kesäkuu 2008  

SHE USED TO LOVE HER HEROINE

"...siitä lähtien kun seisoin kymmenen vuotiaana peilin edessä ja kelasin et tää peli on jo menetetty, ammatin ajattelu lähti käyntiin. siitä syntyi aluksi läppä, seuraavaksi tosiasia, nykyisyydessä unimaailma ja tulevaisuudessa ehkä pelkkä kaukainen, hakematon, toteuttamaton, haave. se lähti vitun lujaa liikkeelle, ja lopulta en saanut sitä enää kiinni."

nimeni on no-one, ei sillä periaatteessa ole mitään merkitystä. kynteni ovat kulahtaneet, punaiset, halkeilleet, huonossa kunnossa, lakan jälkiä enää niukasti, i don't care. keskisormen kynteni kasvavat leveyttä enemmän kuin pituutta, siksi pyrin pitämään ne lyhyinä. kaikki kynnet ovat eriparia, rakastan siltin pikkurillejäni. tosin en toista, se on vammautunut. ei sanan kirjaimellisessa merkityksessä, mutta turvonnut. oikeasti. sitä ei saa suoraksi, eikä siinä kierrä veri kuin hyvin niukasti, en jaksa välittää siitäkään. haluaisin saada sellaisen taidon, kunnossapitotaidon, kynsieni suhteen. välittämisen niitä kohtaan, yhtä paljon kuin hiuksiani ja naamaani. mutta kolmannen kerran, en välitä. 

Noh, miten tän aloittaisi? Nimeni on Rosetta. Eikä mun kynnet oo ollut kai vuosiin punaiset. En ainakaan muista. Mun ruumiiseen hiipi mustuus ja nää on aina mustat. Melkein. Sininen on silloin tällöin myös ihan okei väri. Enkä tajua miten oon kirjoittanut kokonaisen merkinnän kynsistä kun ei ne oo mua oikeestaan koskaan edes kiinnostaneet. Kynsianalyysi pitää silti edelleen paikkansa, sekä se, että mun toinen pikkurilli ei edelleenkään oo luonnollisesti suora. Kunnossapitotaidon mä haluan kyllä edelleen, poikkeuksena tosin se, että sen mä tahdon elämälleni.



mua kiinnostaa psykologia. mun mielestä "psykologian sielu" on mahtava sana, ja tykkään siitä jotenkin erityisen paljon. en mä normaalisti kiinnitä sanoihin mitään huomiota, tuo vain jotenkin löytää tiensä suoraan sydämeen. siihen umpinaiseen kuiluun, jonka arvoa en millään tavalla ole koskaan mitannut. vai millä niitä sanoja suodatetaan, aivoilla. en mä koe niitä tarpeellisiksi, en omassa ajatusmaailmassani. mua kuvottaa ihmisen biologia, ja sisällä olevan tärkeänä pitäminen.
vähän harmittaa kyllä, että psykologia meidän koulussa alkaa vasta ensi lukukaudella, kesän jälkeen. koulu on mennyt muutenkin tämän vuoden ihan penkin alle.

Mua ei oikeastaan kiinnosta psykologia. Mun mielestä ihmismieli on pelottava. Kirjoitan kuitenkin joskus en-tiedä-minä-vuonna julkaistavaa kirjaa (koska tosiasiahan on se, että kustantajat vielä tappelevat siitä), joka liittyy vain ja ainoastaan siihen kohtaan ihmisen päässä, jonka vioittuminen on nimenomaan pelottavaa. En keksi sille muutakaan sanaa. Je hei, ton psykologian kohdalla olis pitänyt lukea uskonto.

Ja niin, se koulu meni loppuun asti ihan penkin alle.



- - - - - -
23:47

tahtoisin lakata kynteni turkoosilla, mutta lakka on kuivunut, ja olen muutenkin toivottoman surkea siinä hommassa. pitäisikö ruveta tuhlaamaan rahaa mieluummin uusiin kynsilakkoihin (että saisin edes vitsillä kynsistäni nätit ja erottuvat) vai siihen iänikuiseen ruokaan, jota saa ilmaiseksikin? vastaus on helppo (ainakin minun kohdallani) ; ei. tai itseasiassa kyllä, mutta ei onnistu. -99% onnistumiseen, mä kävelen säästämisen suhteen heikoilla jäillä ja katoavan turhamaisuuden yläpuolella. voisinpa olla ylpeä itsestäni.
- rosea.

Ruokaa ei tule enää ilmaiseksi, mutta en mä mihinkään muuhunkaan rahaani osaa käyttää. Oon ruokasnobi, jollakin tapaa. Jos ostaisin nyt kynsilakan, mua kaduttaisi. Jos ostaisin härän sisäfileepihvin, nauttisin.

Nähdään taas joskus.