Onko kaikkien pakko vihata niin paljon?
Omaperäisyys lauseesta "Joka päivä on ystävänpäivä, eli tämä päivä ei eroa muista" meni jo. Ja musta tuleekin leivontabloggaaja. Blogi kertoo vain ja ainoastaan niistä samoista muffinsseista joita väännän minuutissa sähkövatkain täysillä (no ei ku hitaalla) joka ikinen kerta kun jotain teen. No okei, tänään meni kauemmin. Päätin panostaa ja pursotin niihin sairaan rumat systeemit päälle. Ensin käytin väärää tyllaa ja pilasin puolet. Vaihdoin sen ja sain onnistumaan yhden. Hurraa ja hip hip! Onneksi tein vain kuusi kappaletta.
Ihan paras on näin ohimennen sanottuna valkosuklaa-mustikka. Nyt väänsin sinisiä vanilja-valkosuklaa kammotuksia ja perus suklaita. Mun poikaystävän on pakko syödä ne kaikki. Minä söin yhden ja syljin sinistä vielä puolenkin tunnin päästä.
Tuli muuten tajuton ikävä smurffeja. Just niitä joissa dubbaus tulee vähän jäljessä ja se entiedäminkäkielinen -räpellys kuuluu taustalla. Ah, tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti