I MAY NOT BE THERE YET, BUT I AM CLOSER THAN I WAS YESTERDAY

Pamahti teini-ikä takas yks kaks niin että räjähti. Pian on taas lävistys naamassa ja suurin kriisi tupakan lokitus. Ha-ha. Mulla puhkes naamakin täyteen finnejä. Oikeastihan olen todella musertunut ja surullinen. Mutta vahvana aion pysyä. Kaikki ei aina ole lopullista ja vain aika näyttää asiat oikeiksi.

En tiedä tai osaa sanoa että olenko ikinä ollut mikään taistelija minkään asian suhteen (paitsi tietysti sen, että sain venytettyä kuviksen kursseilla yhden työn tekemistä aina yli sen itse kurssin pituuden. Kerrankin sain jostakin "piirtäkää nopeasti tämän tunnin aikana se, mitä päässänne liikkuu" -kuvasta juurikin sen puolen vuoden mittaisen. Joka tunnilla piti piirtää eri asia. No, mä tein ensimmäisen. Ja ysi tuli. Parhaat voittaa aina), mutta tämän aion olla. Aion voittaa itseni takaisin ja samalla paljon enemmän. Kesä tulee ja ahdistaa. Lähtekää oikeasti joku kahville? En tarjoa. H&M ym osamaksun omaavat yritykset vievät tilini.