My Brain Has A Hole In It

Moikka! Mun lempiruokaa on (koska kaikki haluaa tietää) mm. karjalanpaisti, verta tihkuva (no ei ihan) naudan/härän sisäfilepihvi, jauhelihakastike (ruskeakastike) perunamuusilla, kanan rintapalat (muuten kana on aika mitäänsanomatonta, mutta helppoa) ja ylipäänsä kaikki ylisuolattu nautaan tai hirveen tai peuraan liittyvä asia. Nyt on kuitenkin alkanut tapahtumaan jotakin outoa.

Yksi päivä tein kasvispihvejä. Eilen kasvissosekeittoa (mulla on traumat ala-asteen juustoporkkanasosekeitosta tai jostain vastaavasta, hyi v-i-t-t-u). Nyt aion kokeilla sitä kuuluisaa avokadopastaa. Koska ei se voi kovin pahaakaan olla jos mun iskäkin soittaa ja kertoo että kannattaa ehdottomasti kokeilla. No mä kokeilen. Missä liha?

Olen kokenut nyt sen kuuluisan aivopesun. Tai jonkun alitajuntaa tykyttävän asian. Ja se johtuu vain ja ainoastaan blogien lukemisesta. Mä en oo alkanut himoitsemaan burgundyn värisiä vaatteita, en camokuosia, en armeijanvihreää, en kokofarkkua, enkä varsinkaan farkkupaitoja. Ja mitä näitä nyt on? Ei iske edes prosentin vertaa. Sen sijaan mun takaraivossa on alkanut jyskyttämään kasvikset.

Luulisin että se on kuitenkin ihan hyvä asia? Ihminen joka ennen raapi lautaselleen ehkä yhden minikokoisen porkkanan (tai herneen) tarjolla olevista kasviksista onkin yhtäkkiä alkanut itse haaveilemaan al dente keitetyistä porkkanoista. Mua vaivaa siis vissiinkin ihan hyvä asia. Oonko tulossa vanhaksi? Viisaaksi?




Porsaasta mä en muuten edes tykkää kuin joulupöydässä (ja rapeana pekonina). Parasta on jouluaattona (illalla) kaapia se 300 g pelkkää kinkkua lautaselle. Miks joulu meni jo?

Ps. Ruokapostaukset on oikeasti mun lemppareita. Sellaiset joissa siitä ruuasta on kuvia joka kulmasta. En ehkä ole ruoka, mutta on tässäkin minua joka kulmasta..
Pps. Kasvispihvejä voin vielä joskus tehdä, sosekeittoa en.

On mulla ollut tuolla luonnoksissa viimeiset kolme kuukautta joku kirjapostauskin odottelemassa. Katsotaan. Ruoka on parasta.