WAKE ME WHEN THE WAR IS OVER

Mä rakastan joulua. Siis sitä fiilistä minkä se saa aikaan. Rakastaisin varmaan myös joululahjojen ostelua, jos joku tonttu olisi käynyt vuoden mittaan kytkemässä päähäni jonkun joululahjamoodin. Siis sellaisen, että on täysin selvillä siitä, että mitä ostaa ja kenelle ostaa. Ja että ne asiat myös aina löytyisivät kaupoista. Tai kotoa. Olen lahjojen suhteen nimittäin äärimmäisen nirso. Ja siis vain sen suhteen, että mitä minä ostan itse muille. Mulle on henkilökohtaisesti se ja sama, että mitä omista paketeistani kuoriutuu - vai kuoriutuuko mitään. Kunhan se ei ole sellaista takkaan ja polttopuuksi kamaa. Miksei meillä ole takkaa?





Ja koska joulu on kivaa aikaa, on myös koti saatava sen mukaiseksi. Ja parhaiten se tunnelma hoituu mielestäni kynttilöillä. Ja nimenomaan monikossa. Ja koska mun sisälläni asuu jokin sisäinen pieni gootti, on mustat kynttilät kauneimpia. En tosin omista kuin yhden sellaisen, ja senkin polttaminen on aloitettu jo viime talvena. Kyllä se vanhus vielä vaan jaksaa.




Mutta koska kyseessä on kuitenkin joulu, niin täytyyhän jotain muutakin kaunista saada näkyville. Myös päivisin. Niin kuin esimerkiksi ne ihan itse näperretyt lumihiutaleet ikkunoissa. Ne voi sitten repiä ehkä ensi kesänä pois. Tai aikaisintaan kahden vuoden jälkeen, minut tuntien. Niin ja joulupallot! Tai kuusenkoristeitahan ne vissiin ihan virallisesti on, mutta ei niitäkään ole aina pakko kuuseen ripustaa. Olisi ihanaa laittaa koko katto täyteen niitä. Riippumaan eri korkeuksista. Tai voihan niistä joulupalloista haaveilla taivaan täydeltä jossain lämpimässäkin.




Lapsena oli kaikkein parhainta päästä jouluksi mummin ja papan luokse muiden kakaroiden kanssa (olisi vieläkin), mutta nykyään nuo kaksi lähtevät aina muualle ennen kuin pukki ehtii kolkuttelemaan ovia. Johonkin hiekkarannalle katselemaan palmuja. Ja aina Espanjaan. Mun mielestä ne voisivat ensi vuonna viedä joulun mukanaan vaikka Maltalle, ja katsella samalla Italiaakin. Voihan sen joulun viettää joskus eri tavallakin. Jossain missä joku ei välttämättä kauppaa itseään kaupan ilmoitustaululla raittiina autoilevana joulupukkina.



Kuvat: weheartit.

Tämä on myös ensimmäinen ihan ihmeellinen joulu. Ensinnäkin siksi, että satun asumaan poissa vanhempieni nurkista ja... sattuisin joka tapauksessa asumaan poissa vanhempieni nurkista. Tai vaihtoehtoisesti niiden nurkissa jossain hitsin pohjanmaalla. Ja enhän mä sitten voisi olla vielä mikään "aikuinen". Ja koska nyt on ihan oma koti (melkein), niin se joulufiilis on pakko repiä tänne omiin nurkkiinkin, sillä muuten sellaista ei edes tule. Eihän? Kun ei ole kerran mitään joulukotiakaan jossa voisi käydä.



Paitsi sitten jouluna.