les jeux sont faits pt. 2

"Mä suosin syksyä, ja se mua. Mä pidän hiljalleen tihkuttavasta, yöllisestä, vesisateesta, ja sen mukana kävelemisestä. Mä rakastan kaupunkia vaan, kun se on sateinen ja pimeä. Mä tajusin myös olevani eilen ihan älyttömän onnellinen, ja kaukaa kuului pianon soittoa." - Kirjoitettu syyskuussa 2008.

Mun fiilikset on aikalailla samat kuin tuolloin kolme vuotta sitten. Ainoa vaan että onnellisuuden paljoutta en pysty edes kuvailemaan ja pianonkin soiton voin kuulla läheltä. Vuodet tässä välissä tosin olivat pohjatonta syöksyä kohti elämää, jota en halunnut tuntea, koskea tai kuulla. En olla tietoinen siitä. Olin varma ettei nouseminen enää onnistuisi (ei se onnistukkaan, aamuisin..) ja että kokisin saman kohtalon kuin vesipisarat päätyessään sadevesikaivoon, ilman, että pääsisin ikinä pois sieltä.

Onneksi ihminen osaa olla pahasti väärässä.