was made for the diamonds

Käytiin Johanneksen kanssa metsässä keräämässä kukkia, ja tuli ikävä mökille. Nyt jos joskus olisi fiilistä lähteä sinne vähän rentoutumaan! Tai no.. enhän mä nykyään muuta teekkään kun ota rennosti, heh heh. Tämän jälkeen otan kynän käteen ja hankin järjen ja ajatukset takaisin päähän, ja kirjoitan äidinkielen kirjallisuusesseen Alkemistista. Ette osaa edes arvata kuinka paljon rakastan Paulo Coelhon kirjoja.





Tein eilen mokkapaloja (Johannes auttoi myös hihi)! Pohja onnistui todella hyvin ja olin muutenkin ylpeä suorituksestani monien sähläyksien jälkeen (mm. sen, että piti käydä juosten kaupassa hakemassa leivinpaperia..). Päälle raastoin mariannesuklaata (joka ei pahemmin kyllä maistunut sille mille ajattelin) ja hasselpähkinärouhetta, oli namia.


Ensin ne näyttivät tältä..


..sitten pengoin varastosta muotin..






..ja sen jälkeen niistä tuli söpöjä!

Mun tekisi mieli lähteä hyppimään metsiin kameran kanssa, mutta taidan jättää sen ihan suosiolla väliin. Suoritan tuon hemmetin koulun kunnialla loppuun, ja teen kaikki neljäsataaseitsemänkymmentäkahdeksan työtä loppuun ja hymyilen sen jälkeen naama niin leveänä, että saan joltakin sievän nyrkin iskun suupieleen.




Näytin lievästi sanoen jäykältä.



Tämä koko merkintä vaikuttaa ällöttävän sekavalta, mutta fiilistellään vielä hetken aikaa. Tänään on äitienpäivä, joten olipahan ainakin joku syy lähteä sinne metsään sekoilemaan valkovuokkojen ja kuolleiden kotiloiden sekaan. Oon muuten aika leija ja synnyin itse myös äitienpäivänä.





Kaksi kuvaa eiliseltä iltalenkiltä (oli kaunista kun katsoi taivaalle, mutta itku meinasi tulla useampaankin otteeseen kun katsoi maahan), ja sitten minä syvennyn alkemistin maailmaan ja hankin sen helvetin JÄRJEN takaisin pääkoppaan, joka lähti karkuun, kun tajusi että on viikonloppu ja aivot voi lennättää helvetin kauas. Olisivat vain jääneet.