Lontoo on koti. Ihan oikeasti. Mä tunsin oloni erittäin hyväksi, ja säteilin sen seitsemän päivää siellä. Musta tuntu, että kävelin kotona Croydonin (asuttiin Thornton heathissa) kaduilla, ja bussimatka Brixtoniin toisessa kerroksessa oli vaan niin kodikkaan tuntuista. Brixtonkin tuntui kodilta. Ja koko Lontoo. Meidän hotellilta oli hiukan yli tunnin matka Victoriaan, mutta se ei haitannut yhtään.
Me istuttiin mm. läpipimeässä Green Parkissa, käveltiin Camdenissa & Piccadillyssä, seikkailtiin (haettiin tuntumaa vaan ottamalla bussi jonnekkin, tai kävelemällä johonkin suuntaan. Niin me löydettiin monia paikkoja, mm. vahakabinetti, national museum ja buckingham palace...). Me eksyttiin kerran myös Croydonin ghettoon, ja se oli pelottavaa! Kaukana näkyi helvetin korkeita taloja, ja joka puolella meidän ympärillä oli pupuksi pukeutuneita ihmisiä ja muutenkin ihan järjetöntä sakkia. Se olikin ainoa kerta, jolloin jouduttiin lievästi sanoen HUKKAAN (ei jaksettu jäädä bussista, vaan päätettiin katsoa että jos se menisikin johonkin hotellin lähelle..), muuten hyppelin siellä bussista ja metrosta toiseen kuin täällä Helsingissä, ja osasin joka paikkaan ilman, että tiesin valmiiksi yhtään mitään. Loistava reissu, ja Lontooseen aion kyllä palata ennen kuin ensi kesä koittaa, se on varma.
Tähän loppuun vielä yksi kuva (enempää ei ole tarjolla, kamerakin on jossain middle of nowhere..) ja sitten juoksen viettämään iltaa!
Lontoosta teen vielä erillisen merkinnän, kuvilla ja kunnon selostuksilla :), nyt en vain yksinkertaisesti kerkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti