ugly or pretty, it's still my city

Mun on pakko päästä ulkomaille. Pois suomesta, kauas suomesta. Oon tässä viimeisen tunnin selannut halpalentoja, ja kuvia kaikkialta maailmasta (no en nyt kuitenkaan ihan..). Oon todellakin ollut vain yhteensä four time in aeroplane, ja sekös vasta tässä vituttavaa onkin. Viime kerrasta onkin sellaiset kolme vuotta, ja ensimmäisen kerran lensin yksin kymmenen vuotiaana. Ekan kerran matkakohde oli saksa, pysähdyspaikka münchen, jossa kävin muutamankin kerran kolmen viikon reissun aikana. Mä asuin Augsburgissa (joka on Baijerissa), ja kiersin sen lähialueita, mm. kempteniä ja rosenheimia (+ monia muita kaupunkeja Baijerissa, en vain muista nimiä). Käytiin me Salzburgissakin, joka on siis Itävaltaa, ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa käyneeni sielläkin, jes! Toinen lento tapahtui Espanjan erittäin suosittuun matkakohteeseen Mallorcaan, ja voi helvetti mikä turistirysä, Palma de Mallorca (suurin kaupunki Majorcalla ja sitä rataa..). Vuokrattiin me onneksi auto, ja käytiin siellä itse kaupungissakin, katedraalissa ja vuorilla kiertämässä. Pääsi sentään pois hetkeksi aina sieltä miljoonien kilometrien pituiselta rannalta, turistimyymälöistä ja hotelleiden valtaamasta alueesta. Nähtiin Santerin kanssa meidän erämaaretkillä kilpikonna, ja kiljuin onnesta vaikken lähelle uskaltanutkaan mennä.. Loput matkat onkin ollut sitä perus Tukholmaa (jossa aina liian lyhyt aika) & Tallinnaa.

Mua ärsyttää kun mulla on koko entinen elämä kadoksissa. Totaalisesti jossain, en tiedä, kaukana, pohjalla, syvällä uumenissa. Yritin etsiä mun Saksan päiväkirjaa/Scrapbookia, ei löytynyt, alkoi melkein itkettää.

Mä itken.

Mun on ehdottomasti päästävä ennen kun 20 vuotta tulee täyteen (kuulostaapa hurjalta ja vanhalta iältä.. eihän siihen ole kuin about 2,5 vuotta) top viiden unelmakohteisiini (elämyksiä mä haen). Mä en halua lähteä matkaamaan siinä mielessä, että "kaikki turistikohteet vaan läpi, niin voin hehkua näheneeni colosseumin, louvren ja riemukaaren!!!!". Mä en kaipaa sellasta, mä en kaipaa nähtävyyksien näkemistä, mä haluan vaan tutustua eri maiden kulttuuriin ja elämään. Elämään juuri nimenomaan. Tottakai mä eiffel tornin haluan nähdä jossakin elämäni käännekohdassa, mutta enemmän mua kiinnostaa pienet kadut, ihmiset (ei turistit), ja ylipäänsä ero Suomen ja jonkun muun maan välillä. Mä haluan puhua helvetin huonoa englantiani, ja istua pienessä katukahvilassa latten ääressä. Mä haluan myös kävellä kiireisen näköisenä take away kuppi kädessä, niin kuin ne amerikkalaisissa sarjoissakin tekee. It would be my fantasy, ja mä todella haluan toteuttaa sen.

Olen 17-vuotias, ja haluan kahden ja puolen vuoden sisällä koluta läpi Amsterdamin, Barceloonan, Slovakin, Berliinin ja Milanon. Amsterdam mua kiehtoo kokonaisuudessaan, ja mua ärsyttää ihmiset jotka näkee kaupungin vain ja ainoastaan "hyvinä kuoseina" (=huumeet, huumeet, huumeet, ja huumeet, eihän siellä mitään muuta ole, ja jos et "blow your brains out", miks vitussa menisit sinne?). Mä pidän kaupungin ulkonäöstä, ja erityisesti arkkitehtuurista (mitä nyt oon kuvia tarkastellut ja ottanut selvää muuten vaan). Mä haluan myös absolutely majottua Punaisten lyhtyjen alueelle, ja kuvata siitä kokonaisen pitkän filmin, mutta kuvailuhan on siellä kielletty, että ehkä mä kehitän jonkun candid cameran, joka ottaa kuvia alushousujen läpi. Barceloonaa ja Berliiniä en ala millään tavalla selittelemään, ne vain on ollut pitkäaikaisimpia intohimojani ja se siitä. Slovakia taas... AH! Suht tuntematon matkustuskohde, ja mä vaan jostain syystä tiedän rakastavani sitä. Samalla tavalla kuin Amsterdamia. Pieni ja söpön karu kaupunki, sekä mä haluan käydä kuvaamassa sen katujen lisäksi Bardejovin ja Spis-linnan. Milanoon mä haluan, koska mussa elää kaiken pienen ja soman lisäksi myös parin prosentin suuruudenhulluus, ja se käy ilmi noista isommista kaupungeista. Plah. Mua alko masentaa tää matkakuume, vähän vituttavaa olla negatiivinen asioiden suhteen, koska innostus saattaa lopahtaa masennukseksi jo pelkässä minuutissa. Mä kuitenkin tahdon pitää suunnitelmistani kiinni, vaikka sitten sillä mielellä, ettei tämä helvetti koskaan onnistu.

Well.. Mun vanhemmat väittivät, että lähdetään Syyskuussa Tukholmaan pariksi päiväksi (painopisteenä Soho), mutta mä en vielä uskalla luottaa tähän.

Laitan tämän matkakuume merkinnän loppuun vielä pakko saada listaa kuvin (osa1), ja lähden hetkeksi ulkoilemaan with my own self.

Älkää nyt suinkaan välittäkö superhuonosta muokkauksestani (en vain laiskuuttani jaksanut panostaa..). Ensinnäkin, nuo sukat (jotka näkyy edestä ja sivulta), minun on yksinkertaisesti pakko saada ne. Aivan pakko. En ole missään nähnyt koskaan yhtä upeita sukkia, ja elämääni tuli pieni valon pilke kun bongasin nämä urbanoutfittersin sivuilta, ah (nuo muutkin ovat muuten kyseisen kaupan nettisivulta). Nuo kengät ovat myös kuolauksen kohteeni, ja varsinkin tuo mielettömän söpö rusetti takana. Ostakaa minulle nämä? Noista kahdesta mekosta sen verran, että tuo pitsinen selkäosa on IHANA, täydellinen. Muuten nuo kummatkin mekot olivat järkyttävän tylsän näköisiä, mutta oh god kun saisin yhden pitsisen unelmani... piirrän siitä kuvan jossain vaiheessa, mä kuolen rakkauteen.

Mä en tiedä rakastanko tuota takkia vai vihaanko sitä. Jollakin tavalla mua vetää puoleensa tuon tuulitakin kiiltävä pinta, ja ennen kaikkea tuo väri. Ehkä mä pidän siitä, ehkä mä vaan vihdoinkin suostun hyväksymään sen, että punainen muissa kuin asusteissa on tosi jees väri (olenhan mä elänyt tuon takin värisellä tukallakin joskus..)

Harmaa hame, sen vieressä oleva valkoinen paitajuttu ja sen alla oleva harmaa takkipaitaentiedäsanaa, niihin vain yksi sana: mä haluan ne. Tuosta raidallisesta olkaimettomasta paidasta voin sanoa sen verran, etten koskaan uskonut että raidat vetäisi mua enää puoleensa. Näköjään toisin kävi kun tuon näin. Mä olen muutenkin jo pari kuukautta vetänyt olkaimia paidoista selän taakse, koska jostain syystä ne häiritsee mua, ja vaatteesta tulee paljon jännemmän ja hienomman näköinen ilman olkaimia. Voisin sanoa, että oon haka käyttämään hakaneuloja (paitsi silloin kun kärsin rumasta naamasta ja siitä, että olen rutannut koko paidan niin että näyttää kuin selässäni kasvaisi ylimääräinen kyttyrä.. näin on tapahtunut vain kaksi kertaa, joten ei anneta sen häiritä elämää sen pahemmin). Mun on pakko lähteä pian könttäämään varastoa, ja etsiä jokainen vanha raitapaita käsiini. Jos niistä vaikka saisi jotain kivaa kasattua.....

Pari asukokonaisuuttani.. viime viikolta?

5.8.2008

Valkoinen h&m:n perustoppi, kirpparilta ostettu hame & ohut valkoinen nahkavyö, sekä elloksen mustat korkkarit.

6.8.2008

Violetit sukkahousut gina tricotista, korkkarit (joita ei sen pahemmin näy..) kirpparilta, valkoinen neuletakki lasten h&m:stä ja mekkohomma on oikeasti paita, joka on lindexin lastenosastola... on se kiva shoppailla oman ikäisten puolella, eh. (+ Sama valkoinen vyö kuin ylemmässäkin kuvassa).

10.8.2008

Valkoinen neule (sama kuin yllä), musta mummilta saatu helmikaulakoru (love this), ja mekkona toimii t-paita, jonka hihat on piilotettu.

Bye! Ps. tykkään tuosta tytöstä ja sen vaatteista... varsinkin tuo asukokonaisuus! I ADORE THAT.