maanantaina, heinäkuuta 28

O Pamela

Mua on aina ällöttänyt silmät jostain käsittämättömästä syystä. Tarpeeksi kaukaa kun tarkastelee toisen ihmisen silmien väriä, voin hihkaista, että vähän jees! oispa mullekkin luotu tuon väriset tai wow! mä ihan kadehdin sua ja sun silmiä... mutta jos mua astutaan lähemmäs kuin puoli metriä ja nään silmän pinnan ja kaiken muun, niin siinä ei ole kuulkaa sellainen kaunis asia, kuin oksentaminen, kaukana. Nyt mun on tosin pakko sanoa, että oon osaksi erimieltä. Okei, silmät läheltä katsottuna ällöttää, mutta yhden serrano-jakson katsottuani, kiinnostuin ihan mielettömästi silmän eleistä. Siis jumalauta mitä kaikkea ne voi viestiä (ja kyllä, tajusin tämän vasta hetki sitten, kun asiaa aloin tarkemmin ajattelemaan).

Tulin vähän aikaa sitten mökiltä, ja pikapäivitän, koska pian ulkoilma ja karmea Helsingin ilmapiiri kutsuu (terveisin tyttö, who hate helsinki). Sain muuten viidet kengät viime viikolla, ja voin sanoa, että sellaista määrää en ole aikoihin kokenutkaan (oikeasti sanottuna; en koskaan). Ennen kenkien ostaminen oli hirveän tuskan ja hien ja pakon valtaamaa ikävää tunnetta, ja raivosin monta tuntia per päivä, että en mä mitään kenkiä tarvitse, ihan hyvin noillakin kulkee, vaikka kantapäissä on kymmenen sentin laajuinen reikä joka suuntaan ja nahka repsottaa jokapuolelta. En pysty luopumaan kengistä, vaikka olenkin suurimmista osista kävellyt toisen koron tai kannan lyttyyn ja hoipun toinen jalka pidempänä kuin toinen, kysehän on melkein elämä ja kuolema fiiliksestä ja kaverin pois heittämisestä. Niin, viidet kengät siis sain/ostin/tilasin, ja esittelen ne myöhemmin. Rakastan niitä kaikkia.




Sienna Miller on yksi maailman kauneimmista ja luonnollisimmista naisista (ainakin sen perusteella millaisen kuvan minä itse olen saanut, haastatteluiden ym perusteella. Jokainenhan voi olla tästä eri mieltä). Pakko myöntää, että kyseiseen naiseen en ole paljoa kiinnittänyt huomiota, ennen kuin hän teki loisto näyttelijäsuorituksen factory girlissä Edienä. En yleensä kiinnitä huomiota ihmisen hymyyn (varsinkaan julkisuuden henkilön), mutta Sienna on yksi niistä kahdesta (toinen on Josh Hartnett), joiden hymyyn olen rakastunut. Tytsyn tyylissäkään ei ole mitään valittamista.


Parisen kuvaa itsestäni viime päiviltä. Achhh. Sen jälkeen katoan saksimaan hiuksiani, pesemään naamani ja puudutan jalkani ja luultavasti jotain muutakin istumalla lähipuistikossa (jee ja sitä rataa).

bye.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti